Neuropsykologi Rick Hansonin kirja ansaitsee tulla tunnetuksi: Onnellisuuden ohjelmointi - Hyvinvointia neurotieteen avulla on todennäköisesti paras hyvintointi / self-help -kirja, jonka olen lukenut. Ja olen lukenut ja kuunnellut niitä paljon.
Miksi Hansonin kirja on sitten niin vaikuttava? Palataan siihen kohta. Aloitetaan kuitenkin pykälän kauempaa historiasta ja kuvitellaan tilanne, joka on toistunut tuhansia ja tuhansia kertoja metsästäjä-kerääjä esi-isillemme.
Onnellisuuden ohjelmointi on ehkä paras hyvinvointi / self-help -kirja. Kirjan on julkaissut suomeksi Viisas Elämä.
Kuvittele mielessäsi seuraava tilanne: metsästäjä-kerääjä esi-isämme on ollut liikkumassa luonnossa, kun yht’äkkiä läheisestä pensaasta on kuulunut kahinaa.
Osa esi-isistämme on ollut säikympiä kuin toiset ja on lähtenyt varmuuden vuoksi pakoon uhkaavaa ääntä. Näissä tilanteissa 99 kertaa sadasta pelko on ollut turhaa ja pusikossa ei olekaan vaaninut petoeläin. Kenties vain tuuli kahisutti pensaita?
Mutta aina silloin tällöin pelko on ollut aiheellista ja näissä tilanteissa varautuminen on säästänyt säikyn ihmisen hengen. Samalla rennosti ottanut lajitoveri on päätynyt todennäköisimmin pedon kitaan.
Toisin sanoen ne esi-isämme, jotka ovat painaneet mieleensä aiempia vaaralliseksi tulkitsemiaan kokemuksia ja eläneet pelokkaammin, ovat päässeet todennäköisemmin jatkamaan sukuaan. Stressaamatta eläneet ovat puolestaan päätyneet useammin parempiin suihin. Näin rennosti ottaneiden perimä on katkennut ennen aikojaan.
Tämä evoluution fakta on luonut vuosituhansien saatossa niin sanotun negatiivisen vinouman ajatteluumme. Neuropsykologi Rick Hanson esittelee tämän vinouman syntymekanismin kirjassaan “Onnellisuuden ohjelmointi - Hyvinvointia neurotieteen avulla”. Ja mikä parasta, Hanson opettaa menetelmän, jonka avulla vinouman negatiivisiin vaikutuksiin voi vaikuttaa. On nimittäin niin, että koska reagoimme vahvasti kielteisiin asioihin, olemme useammin huolestuneita, ärtyneitä ja stressaantuneita sen sijaan, että olisimme rauhallisempia, tyytyväisempiä ja onnellisempia.
Hansonin oivallus ja siitä juontama ohjeistus nostaa Onnellisuuden ohjelmoinnin ehkä kaikkien aikojen parhaaksi hyvinvointi / self-help -kirjaksi.
Vaaratilanteet painuvat mieleen vahvimmin
Ihmisen arkeen sisältyy usein pieniä iloja, kuten nautinnollinen kahvihetki ennen työpäivän alkua, lapsen kanssa köllöttelyä ja iltasadun lukemista, tai iloisia kohtaamisia ystävien kanssa.
Jos tällaisia arkisia ilonaiheita pisteytettäisiin asteikolla yhdestä kymmeneen, ne rekisteröityvät aivoihimme ehkä kakkosen viiva viitosen luokassa. Ne ovat mukavia kokemuksia ja tuntemuksia, mutta aivomme eivät luonnostaan anna niille kovin suurta painoarvoa.
Mutta useisiin päiviin tai viikkoihin mahtuu myös negatiivisia tuntemuksia tai jopa pelottavia hetkiä. Edellä ajava auto tekee äkkijarrutuksen, lapsi meinaa ajaa pyörällä autotielle tai ilkeä diktaattori uhkaa uutisissa väkivallalla. Tällaiset uhkaavat tilanteet rekisteröityvät aivoihimme paljon vahvempina - ehkä seiskan tai kahdeksikon vahvuisina - evoluution synnyttämän negatiivisen vinouman vuoksi.
Sinunkin esi-isäsi ovat painaneet mieleensä uhat vahvempina kuin positiiviset kokemukset, ja päässeet juuri siksi jatkamaan sukuaan. Samasta syystä, kun käymme illalla nukkumaan, mielessämme pyörii helposti päällimmäisenä päivän negatiivisin tai uhkaavin asia.
Toisin kuin metsästäjä-kerääjä -aikaan, uhkaaviin tilanteisiin varautuminen ei kuitenkaan tuota samanlaista hyötyä, sillä me länsimaissa elävät ihmiset saamme elää keskimäärin erittäin turvallista elämää vailla pelkoa petoeläimistä tai taistelusta kilpailevan heimon edustajan kanssa. Sen sijaan stressi tuottaa meille huonoa oloa.
Meidän kannattaisi siis välttää viemästä ruumistamme ja mieltämme reaktiiviseen hälytystilaan, jota uhkakuvien pyörittely Hansonin mukaan synnyttää ja ylläpitää. Sen sijaan meidän pitäisi tarkoituksellisesti korostaa positiivisia hetkiä ja tunteita - olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa.
Rick Hanson kuvaa ajatuksilla ja tuntemuksilla luomiamme tiloja vihreäksi ja punaiseksi tilaksi, eli responsiiviseksi ja reaktiiviseksi tilaksi. Punainen tai reaktiivinen tila vie samalla meitä lähemmäs niin sanottua taistele tai pakene tilaa, jonka tahdosta riippumaton hermostomme synnyttää uhan havaittuaan. Uhkien pyörittely lisää stressiä synnyttäen välillisiä oireita, kuten huolestuneisuutta, ärtyneisyyttä, vaikeutta rentoutua ja uniongelmia. Lyhyesti sanottuna reaktiivisuus tuottaa huonoa oloa.
Punaiseen tilaan pääseminen ei vaadi paljoa, varsinkaan jos ihminen on totuttanut itsensä huolimaan. Digihesarin etusivun avaaminen sotauutisineen tai yksi negatiivinen palaute töissä voi riittää. Vihreä tila - kuten vaikkapa herkullisen lounaan syöminen tai rauhassa sohvalla köllöttely - syrjäytetään lisäksi helposti ottamalla esiin sosiaalinen media tai mobiiliuutiset. Niiden algoritmeissä korostuvat usein reaktiivisia tuntemuksia herättävät uutiset ja julkaisut.
Ja se mihin kiinnitämme huomion tapaa vahvistua.
Miten korostaa positiivisia tuntemuksia?
Miten sitten vastustaa negatiivisia ajatuksia? Rick Hanson neuvoo hyvinvointikirjassaan tunnistamaan positiivisia tunteita herättäviä pieniäkin hetkiä ja opettelemaan vellomaan niissä. Tämä vaatii tarkoituksellista keskittymistä esimerkiksi halaukseen, kauniiseen hetkeen luonnossa tai vaikkapa siihen monelle tärkeään kahvi- tai teehetkeen. On nimittäin niin, että positiiviseen tunteeseen ja ajatukseen keskittyminen ja sen tarkastelu tietoisesti kohottaa tunteen vahvuutta.
Esimerkiksi tavallisen kahvihetken, joka saa mielessämme painoarvon kolme, voi kohottaa kohti viitosta tai kuutosta, jos positiivisessa tunteessa oikein velloo ja viettää aikaa. Samaan aikaan responsiivinen tila korostuu ja syrjäyttää reaktiivisia tunteita ja ajatuksia. Tätä positiivisiin tuntemuksiin ja ajatuksiin huomion kiinnittämistä Hanson nimittää onnellisuuden ohjelmoinniksi. Neuroplastiset aivomme alkavat tottua onnellisuuden ja hyvinvoinnin tunteisiin ja oppivat tarttumaan niihin yhä helpommin.
Käytännön vaikutuksena stressaamiseen käytetty aika pienenee ja rauhallinen ja nautinnollinen olotila alkaa korostua. Tällä saa parhaimmillaan aikaan itselleen nautinnollisia, rauhallisia ja onnellisia tuntemuksia, ja ne ulottuvat arkeen, myös koetun positiivisen hetken ylitse. Samalla reaktiiviseen tilaan liittyvät negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle. Tämä positiivinen kehä ei toteudu itsestään, vaan vaatii harjoittelua. Vähitellen neuroplastiset, eli muokkautuvat aivomme alkavat oppia tarttumaan turvallisuuden ja nautinnollisuuden tuntemuksiin.
Maailmalla on menossa jonkinasteinen mindfullness-buumi. Onnellisuuden ohjelmointi on kuitenkin kokemukseni mukaan huomattavasti tehokkaampi vaihtoehto Mindfullnessille. Siinä missä mindullnessissa vain hyväksytään tietoisesti niin hyvät kuin huonotkin ajatukset ja tunteet, onnellisuuden ohjelmointi opastaa tarttumaan ja korostamaan positiivisia fiiliksiä ja antamaan näille ikäänkuin kertoimen, jolla niiden vaikutuksen voi moninkertaistaa.
Kuinka paljon sinä annat aikaa ja ennen kaikkea painoa reaktiivisille ajatuksille ja tuntemuksille? Vai olisiko aika alkaa ohjelmoida onnellisuutta kiinnittämällä huomio niihin pieniin, nautinnollisiin ja mukaviin hetkiin, joita arjessamme kuitenkin usein riittää?
Annan vahvan suositukseni Onnellisuuden ohjelmoinnille, joka on todennäköisesti paras lukemani hyvinvointi / self-help kirja.
Ote Onnellisuuden ohjelmointi -kirjasta. Rick Hanson on harvinaisen taitava kuvailemaan sitä, kuinka korostaa positiivisia tuntemuksia aivoillemme.
Video aiheesta
Rick Hanson selittää videolla hyvinvointi / self-help -kirjansa "Onnellisuuden ohjelmointi - Hyvinvointia neurotieteen avulla" esittelemää konseptia.