Miten parantua stressiperäisistä oireista, kuten päänsäryistä, ahdistuksesta, unettomuudesta tai masennuksesta? Polyvagaalinen teoria laajentaa käsitystä parasympaattisen hermoston toiminnan säätelystä ja lupaa parantaa myös mielenterveyden oireita yksinkertaisilla harjoitteilla.
Moni ihminen kärsii tänä päivänä fyysistä ja psyykkisistä oireista, joille ei löydy suoranaista selittävää syytä. Jos oireelle ei löydy selkeää syytä, eikä varsinaista sairautta ole pystytty diagnosoimaan, kyse voi olla aiemman stressin tai trauman vaikutuksista hermostoomme.
Stressiperäisiä oireita voivat olla esimerkiksi päänsärky, ahdistus, masennus, unettomuus, vatsavaivat, sydämen oireilu tai kyvyttömyys rentoutua. Ja kyllä, myös monet mielenterveyden ongelmat juontuvat hermoston kroonisesta taistele tai pakene -tilasta. Yksi haaste mielenterveydenkriisin ratkaisemisessa voikin olla siinä, että pyrimme parantamaan mielenterveyden häiriöitä vain terapialla ja lääkkeillä, vaikka syyllinen voi piillä ainakin osittain hermostossamme.
"Stressiperäisiä oireita voivat olla esimerkiksi päänsärky, ahdistus, masennus, unettomuus, vatsavaivat, sydämen oireilu tai kyvyttömyys rentoutua"
Hyvä ja yleisesti esiintyvä esimerkki hermoston jumittumisesta vikatilaan on työuupumus, eli burnout, eli ylirasitustila. Tyypillistä on, että työuupumukseen kerran sairastuttuaan uupumus uusiutuu herkemmin. Tämä saattaa tapahtua, vaikka henkilö olisi muuttanut toimenkuvaansa ja tapaansa tehdä töitä.
Tällöin syy oireiden uusimiseen voi piillä potilaan parasympaattisessa hermostossa, kuten vagushermossa.
Polyvagaalinen teoria
Polyvagaalinen teoria käsittelee vagushermon merkitystä ihmisen tunteiden säätelyssä, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuntemisessa ja pelkoreaktion synnyssä. Teorian esitteli alunperin käyttäytymisneurotieteilijä Stephen Porges vuonna 1994.
Porges toimii Indianan yliopistossa nimikkeellä "Founding director of the Traumatic Stress Research Consortium".
Polyvagaalista teoriaa ja sen sovelluksia hyödynnetään eri klinikoilla ja hyvinvointivalmentajien koulutuksissa, mutta se ei ole tiedeyhteisön täysin tunnustama.
Polyvagaalisen teorian nimitys juontuu vagushermosta, ihmiskehon kymmenennästä aivohermosta, joka on parasympaattisen hermoston tärkein osa.
Autonominen hermosto esitetään perinteisesti kaksiosaisena: sympaattinen hermosto aktivoi ja synnyttää tarvittaessa niin sanotun taistele tai pakene -reaktion. Parasympaattinen hermosto tukee terveyttä, kasvua, lepoa ja palautumista.
Polyvagaalinen teoria tunnistaa kolmannen tyyppisen hermoston vasteen englannikieliseltä nimeltään "Social engagement system", jonka voisi kääntää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tai rauhoittumisen tilaksi. Tämä tila on hermoston aktivoitumisen ja rauhoittumisen hybriditila, jolla on teorian mukaan rooli kyvyssämme toimia sosiaalisesti, eli palautua sosiaalisen kanssakäymisen tilaan.
Stressi ja trauma pesiytyvät hermostoon aiheuttaen erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita
Mitä tehdä, kun fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi alkaa oireilla? Luonnollisesti alamme hakea syytä ongelmaan ja pyrimme muuttamaan sen lähteen.
Jos oireet ovat liitettävissä stressiin tai traumaan, tyypillisesti oireista kärsivä henkilö on lähtenyt tekemään elämänmuutosta, käynyt lääkärissä tai hakeutunut terapiaan parantuakseen vaivoistaan, ymmärtääkseen niitä paremmin ja elämänlaatua nostaakseen. Nämä ovat usein tärkeitä tekoja, jotka ihmisen on pakko tehdä alkaakseen voida paremmin.
Suosittelenkin aina oireiden ilmetessä käymään lääkärissä ja sulkemaan pois mahdolliset sairaudet.
On kuitenkin paljon sellaisia tilanteita ja tapauksia, joissa lääkärikäynti ei tuota diagnoosia, tai terapia ei auta täysin, tai jossa stressiperäiset oireet jatkuvat, vaikka potilas olisi tehnyt elämäntapamuutoksen, kuten vaihtanut työnkuvaa, tai parantanut elintapojaan esimerkiksi muuttamalla unirytmin säännölliseksi, jättämällä alkoholin ja liikkumalla säännöllisesti.
Tällaisissa tapauksissa kyse on todennäköisesti siitä, että stressi tai trauma on jättänyt jälkensä hermostoon ja aktivoituu jo vähäisemmästäkin stressistä. Toisin sanoen potilaan resilienssi on pudonnut ja hän oireilee edelleen sellaisesta kuormituksesta, jota hän olisi kestänyt hyvin ennen hermoston herkistymistä.
Stanley Rosenbergin kirja Accessing the healing power of the vagus nerve opastaa tekemään harjoitteita, jotka auttavat hermostoa katkaisemaan taistele- tai pakene -tilan ja asettumaan turvalliseen ja levolliseen tilaan.
Vagushermon parantava voima
Stanley Rosenberg avaa kirjassaan “Accessing the healing power of the vagus nerve” Polyvagaalisen teorian taustaa ja tarjoaa yksinkertaisia käytännön harjoitteita, joiden avulla hyvin erilaisista stressi- ja traumaperäisistä oireista kärsivät ihmiset voivat saada apua oireisiinsa.
Cranial nerves, eli aivohermot, joista tärkeimpänä vagushermo, säätelee esimerkiksi sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta ja vaikuttaa näin useaan kaikista tärkeimpiä elintoimintojamme. Polyvagaalisen teorian oppien mukaan vagushermo vaikuttaa merkittävästi fyysiseen toimintaamme, mutta myös henkiseen hyvinvointiimme. Siksi meidän on tärkeää oppia säätelemään sitä.
Rosenbergin kirja siis esittelee Porgesin polyvagaalisesta teoriasta juonnettuja harjoitteita, joilla voimme auttaa palauttamaan stressistä tai traumasta kärsineen hermostomme rauhalliseen tilaan.
Kirjoitan aiheesta, sillä Porgesin ja Rosenbergin esittämä teoria on mielenkiintoista ja harjoitteet yksinkertaisia. Ja mikä tärkeintä, tulokset omien kokemusteni mukaan loistavia. Olen itse saanut palautettua hermostoni suorastaan jumalaisen rentoutuneeseen tilaan Rosenbergin kirjan liikkeitä tekemällä ja olen tarjonnut niitä myös sopiville henkilöille tehtäväksi saadakseni lisää tietoa niiden toimivuudesta.
Näitä vinkkejä on helppo jakaa sikäli, että liikkeet ovat erittäin yksinkertaisia ja niiden tekeminen ei vie paljoa aikaa. Näin ollen, jos ne eivät toimi, vahinko ei ole suuri. Mutta jos ne taas toimivat, ne voivat tarjota erittäin helposti saavutettavan lisäavun stressi- ja traumaperäisten oireiden hoitoon.
Kirjan mukaan vagushermoa ja muita aivohermoja voidaan aktivoida ja rauhoittaa silmänliikeharjoituksilla, joissa silmillä katsotaan sivusuuntiin noin 30-60 sekunnin ajan. Osassa harjoitteita silmänliikkeitä yhdistetään erilaisiin niskan ja lantion venytyksiin, jotka manipuloivat omilta osiltaan lantionseudulle ulottuvaa vagushermoa rauhoittumaan ehkäisten niin mielenterveyden kuin fyysisiäkin oireita.
Venytykset palauttavat hermoston rauhalliseen sosiaalisen kanssakäymisen tilaan ja auttavat katkaisemaan taistele tai pakene -tilan, joka aiheuttaa oireet.
Upotan tämän bloggauksen loppuun ohjevideoita, joiden avulla aiheesta kiinnostuneet voivat aloittaa harjoitteiden tekemisen vaikka samantien.
En tarjoa oppeja minään ihmepelastuksena erilaisista oireista kärsiville ihmisille, vaan olen ennemminkin kiinnostunut kuulemaan niiden toiminnasta tai toimimattomuudesta.
Myös elämäntapamuutokset ja tarvittaessa terapia ovat tärkeitä
Ennen kuin lähdet parantamaan itseäsi polyvagaalisilla harjoitteilla, haluan nostaa esiin myös elämäntapamuutosten ja mahdollisesti terapian tärkeyden paranemisessa stressi- tai traumaperäisistä oireista.
Terapia tarjoaa parhaimmillan mullistavia oivalluksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hermostoa rauhoittavat harjoitteet eivät voi luonnollisesti korvata terapiakeskustelun potentiaalia, sillä terapia auttaa käsittelemään erilaisia haasteita esimerkiksi ihmissuhteissa, minäkäsityksessä tai kriisin koittaessa. Harjoitteet eivät olekaan vaihtoehto vaan ennemminkin hyvä ketjukaveri terapialle.
Muun muassa hyvä uni, oikea palautuminen rasituksesta, selkeä ja turvallinen elinrytmi, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio ja läheiset sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä hermostomme rauhallisena pitämiseksi.
Haluankin tuoda esille, että polyvagaaliset harjoitteet eivät auta, jos hermostolle stressioireita aiheuttavat käytännöt, kuten stressaavalla tavalla tehty työ, valvominen öisin tai alkoholinkäyttö jatkuvat potilaan elämässä. Jos esimerkiksi valvot myöhään öisin, riitelet läheistesi kanssa tai käytät alkoholia ja teet samaan aikaan polyvagaalisia harjoitteita, tilannetta voisi verrata siihen, että kaataisit tulipaloon samanaikaisesti vettä ja bensaa. Tällöin lopputulema on helposti plus miinus nolla.
Toisin sanoen paranemisen kannalta on ensisijaisen tärkeää muokata elintavat säännöllisiksi ja turvallisiksi, ja hakea keskusteluapua sellaisiin ongelmiin, joihin apua koetaan tarvittavan.
Polyvagaaliset harjoitteet Sukie Baxterin ohjaamina
Olen koostanut oheen "Accessing the healing power of vagus nerven" tärkeimpiä harjoitteita hyvinvointivalmentaja Sukie Baxterin esittelemänä.
Perus silmänliikeharjoite:
Silmänliikeharjoite venytyksillä tehostettuna: